Tunteiden käsittely

Kokemusten mukaan tunteet ovat koko ajan läsnä, varsinkin tilanteessa jossa yhteiskehittämiseen osallistujat työstävät heille erittäin merkityksellistä asiaa. Positiiviset kokemukset ja yllätyksetkin innostavat kehittämisessä: ”Ja sitten kun yks aktiivinen kuntalainen, kun tämä on lapsiparkki, niin hän teki omat sivut Facebookiin, ja sit Facebookiin me laitamme huomenna, nuorisosihteerin kanssa tehdään oma kysely sinne […] Että saadaan sitä tietoa käyttäjiltä, ja sitten kaikilta muilta kuntalaisilta. Niistä sivuista kävi varmaan ensimmäisen viikon aikana tykkäämässä sata kuntalaista. Että sitähän on kovasti hehkutettu, että tosi hieno asia tämä lapsiparkki”.

Negatiiviset tunteet puolestaan ovat niitä, jotka käsittelemättömänä voivat jäädä haittaamaan yhteistyötä. Niiden käsittelyssä ohjaajilla on erityisen tärkeä rooli, jotta keskustelu on tasapuolista ja yhdessä tekemisen tavoitteet ja hyödyt tuodaan esiin, varsinkin yhteiskehittämisen alkuvaiheessa: ”Ja ne ihmiset olivat vähän pallo hukassa, että mitähän tämä tarkoittaa. Tuntui, että mentiin askel eteenpäin mutta sitten palattiin taas. […] Kyllä se on tietysti niin, että kaikki ajattelevat, että kyllä kuuluu osallistua. Mutta sitten ihmiset ovat vähän sen oloisia että, onko tästä nyt hyötyä varmasti ja mitä tämä nyt tarkoittaa, ja kuuluuko tämä nyt minulle. Ehkä oli vähän pienoista vastarintaakin tai sellaista”.

Osallistujien tunteiden käsittely

Laatujärjestelmätyöskentely sujui leppoisasti useimmissa työpajoissa. Eräässä työpajassa oli hieman muita jännittyneempi ilmapiiri. Kun työpajatyöskentelyn alkaessa konsultti pyysi osallistujia kuvaamaan silloisia tuntemuksiaan Ideapakka-menetelmän kuva- ja sanakorttien avulla, osallistujat käyttivät erilaisia tunnekuohuja kuvaavia kielikuvia tulkitessaan korttien kuvia. Työpajan edetessä pienryhmissä tapahtunut työskentely toteutui rakentavassa ilmapiirissä, kun taas yksilötyöskentelynä toteutettu tavoitteisiin pääsemistä estävien ongelmien kirjoittaminen paperille johti negatiiviseen sävyyn ilmaistuihin kriittisiin kommentteihin. Näiden saattaminen yritysjohdon tietoon johti yrityksessä jo aiemmin tunnistettujen kehittämiskohteiden toteuttamiseen ja toiminnan kehittämisen kannalta positiiviseen lopputulokseen.

Tutkijoiden tunteiden käsittely

Konsultti-tutkija kirjoitti tutkimuspäiväkirjaa koko hankkeen ajan ja käsitteli kirjoittaessaan omia positiivisiin ja haasteellisiin vuorovaikutustilanteisiin liittyviä tunteitaan. Lisäksi hankkeen nelihenkinen tutkijaryhmä piti säännöllisiä tutkijatapaamisia 2-3 viikon välein lähes koko kaksivuotisen hankkeen ajan. Näissä keskusteluissa hankkeessa nousseiden tunteiden reflektointi olivat luonnollinen osa keskustelua. 

Kokemukset avoimesti esiin

Markkinoinnin ja myynnin kehittämisen työpajassa osallistujille on mahdollisuus vaihtaa kokemuksia erityisesti potentiaalisen asiakkaiden kontaktoinnista ja siitä, miten viestittää asiakkaalle nopeasti yhteistyön hyödyistä. Tässä kohtaa nousevat esiin haasteet tulla uutena mukaan myymään ja myös toteuttamaan hyvinkin räätälöityä palvelua asiakkaalle. Omakohtaisten kokemusten kautta päästään keskustelemaan myös siitä, onko tällä hetkellä asiakaskontaktoinnin tavoitteet määritelty parhaalla mahdollisella tavalla ja voisiko sitä toteuttaa ehkä eri tavoin. Asiakkaiden tavoittamisen haasteellisuus saattaa johtaa väsymyksen ja turhautumisen tunteisiin, jotka puolestaan vaikuttavat motivaatioon, kuten työpajassa nousi esiin. Ohjaajan johdolla jatkettiin kuitenkin asiakaskontaktoinnin teeman työstämistä ja myös henkilö, joka toi esiin väsymyksen ja turhautumisen sai tuoda esiin omat kokemuksensa ja itselle toimivat käytännöt. Hänellä olikin paljon hyviä ideoita, joiden kokeilemisen myös muut osallistujat näkivät hyödyllisenä jatkossa.

Pääsääntöisesti työpajat toteutuivat rakentavassa hengessä, joissakin huumori hersyi runsaana. Erityisen silmiinpistävää se oli työpajassa, joka käsitteli osastojen välisen viestinnän ongelmia. Tuossa työpajassa naureskelu oli osittain myös suojamuuri, jonka taakse konfliktien kipu voitiin kätkeä.

Osastojen välistä viestintää käsittelevässä työpajassa sattui tapaus, jonka olisi voinut nopeasti päätellen tulkita arvontuhoamiseksi. Yhdessä oli sovittu, että näytelmiä ongelmallisista viestintätilanteista kehitellään rakentavassa hengessä, vaikka samalla tuodaan esille työn ja viestinnän hankauskohtia. Yksi ryhmistä esitteli suunnitteluinsinöörin, jota oli vaikea tavoittaa millään viestintävälineellä, joka puhui yksityispuheluita työaikana, unohti tapaamiset ja vietti aikaa kaupungilla omilla asioillaan. Päähenkilö nimettiin yhden työpajaan osallistuvan työtoverin mukaan. Työpajaa vetänyt tutkija-konsultti piti esitystä loukkaavana. Esitystä seurasi kuitenkin hedelmällinen keskustelu ja ilmeisesti esitys ei ollut lainkaan loukkaava niille, jotka tunsivat yrityskulttuurin sisältäpäin. Viisautta olisi ollut purkaa tapahtunutta jälkeenpäin esimerkiksi yrityksen henkilöstöpäällikön kanssa kahden kesken.