Kehitystyössä on mukana pieni ja tiivis ryhmä, joka kokoontuu tarpeen mukaan ja jonka tukena ohjausryhmä toimii. Työpajoissa on määritetty konkreettiset tarpeet, kun mukana oli myös itse kuntalaisia/palveluiden käyttäjiä ja sen jälkeen tiiviillä porukalla lähdettiin tekemään ja osallistamaan muita mukaan sekä hankkimaan kumppaneita. Viestintä on tärkeässä roolissa eri sidosryhmien osallistamisen kannalta, jotta voidaan pitää heidät ajan tasalla. Kokemusten kautta on tunnistettu, että jaetun ymmärryksen muodostuminen vie aikaa ja elää prosessin aikana. Kehitettyjä palveluita on lähdetty tarjoamaan ja kokeilemaan ja katsottu miten toimivat.
Lapsiparkki esimerkkinä kokeilusta
Lapsiperheiden varhaisen tuen kehittämiseksi nousi kuntalaiskeskusteluissa ensi metreillä esiin toive lasten lyhytaikaisesta hoitopaikasta ja yhteiskehittämisen työpajojen kautta ideointi eteni monipolvisesti eri tasoilla ja lapsiparkille rakentui malli, joka oli enää ”toteutusta vailla”. Toiminnan käynnistämiseksi mukaan kutsuttiin kuntalaisia, kolmannen sektorin toimijoita ja muita yhteistyötahoja ja valtavan arvokkaaksi osoittautui kunnan vastuuhenkilön paikallistuntemus.
Innostus ja halu edistää lasten hyvinvointia ei vielä riitä, kun siirrytään konkreettiseen toimintaan, vaan on pohdittava resursseja: tilat ja niiden vuokrat, välineet ja materiaalit, työpanokset, henkilöstökustannukset ja vakuutukset, lasten perustarpeet ja niiden tyydyttäminen parkkitoiminnassa. Vastuu- ja turvallisuuskysymyksiin ratkaisut löytyivät ensisijassa kunnan toimesta. Kokeilu käynnistyi kumppanuusperiaatteella ja yhteistyötahot kokivat osallistuvansa parkkitoimintaan juuri siinä ympäristössä, johon heidän taustayhteisönsä tavoitteet ja toiminta tähtäävät ja työssä, jonka he osaavat.